tyhjä tila sisälläni
yritän hengittää syvään
ja puhaltaa sen ulos
yritän täyttää sen kyynelillä
ja suklaalla ja kekseillä
kun joku puhuu
äänet kaikuvat sisälläni
eikä niistä saa selvää
vain sinun äänesi kuulen selvänä
vain sinun musiikkisi saavuttaa minut
odotus että näen sinut kasvattaa tyhjiötä<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />
kun nauran muiden kanssa
hetken tuntuu paremmalta
jälkeenpäin entistä yksinäisemmältä
tuntuu kuin voisin kuolla
jos et täytä tätä tyhjiötä
jos en näe sinua
jos et puhu minulle
jos et kosketa minua
en jaksa
Inhoan kun joku on minusta riippuvainen, minun päätöksistäni, minun tekemisistäni, minun seurastani. Haluaisin karistaa sellaiset henkilöt harteiltani, he tuntuvat raskailta, ja ennen pitkää alan vihaamaan heitä. Inhoan myös sitä, jos olen itse riippuvainen jostakin henkilöstä. En haluaisi enää asua kotona, koska täällä olen riippuvainen vanhemmistani, ja minun on kerrottava heille menoistani. En jaksaisi tilittää. Toisinaan kun olen riippuvainen jonkun ystäväni päätöksestä tai seurasta, tunnen epävarmuutta, enkä pidä itsestäni.
Miten nyt siis kun olen tullut riippuvaiseksi eräästä jätkästä? En jaksa olla itsenikään kanssa, tunnen tyhjyyttä. En halua kuolla, mutta hetken tuntui siltä että saatan kuolla, jos en näe häntä pian taas. Säälin itseäni, teen kaikkea typerää hänen takiaan, haikailen ja olen surullinen.
Kommentit