tyhjä tila sisälläni

yritän hengittää syvään

ja puhaltaa sen ulos

yritän täyttää sen kyynelillä

ja suklaalla ja kekseillä

kun joku puhuu

äänet kaikuvat sisälläni

eikä niistä saa selvää

vain sinun äänesi kuulen selvänä

vain sinun musiikkisi saavuttaa minut

odotus että näen sinut kasvattaa tyhjiötä<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

kun nauran muiden kanssa

hetken tuntuu paremmalta

jälkeenpäin entistä yksinäisemmältä

tuntuu kuin voisin kuolla

jos et täytä tätä tyhjiötä

jos en näe sinua

jos et puhu minulle

jos et kosketa minua

en jaksa

 

Inhoan kun joku on minusta riippuvainen, minun päätöksistäni, minun tekemisistäni, minun seurastani. Haluaisin karistaa sellaiset henkilöt harteiltani, he tuntuvat raskailta, ja ennen pitkää alan vihaamaan heitä. Inhoan myös sitä, jos olen itse riippuvainen jostakin henkilöstä. En haluaisi enää asua kotona, koska täällä olen riippuvainen vanhemmistani, ja minun on kerrottava heille menoistani. En jaksaisi tilittää. Toisinaan kun olen riippuvainen jonkun ystäväni päätöksestä tai seurasta, tunnen epävarmuutta, enkä pidä itsestäni.

Miten nyt siis kun olen tullut riippuvaiseksi eräästä jätkästä? En jaksa olla itsenikään kanssa, tunnen tyhjyyttä. En halua kuolla, mutta hetken tuntui siltä että saatan kuolla, jos en näe häntä pian taas. Säälin itseäni, teen kaikkea typerää hänen takiaan, haikailen ja olen surullinen.